EU:n toimivalta
EU:n toimivalta määritellään EU:n perussopimuksissa (sopimus Euroopan unionin toiminnasta eli "SEUT-sopimus", 2–6 artikla).
Yksinomainen toimivalta | Jaettu toimivalta | Toimivalta toteuttaa toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan tai täydennetään jäsenvaltioiden toimia | Toimivalta toteuttaa järjestelyjä, joiden puitteissa jäsenvaltiot sovittavat politiikkansa yhteen | |||
|
|
Näillä aloilla annettavat oikeudellisesti velvoittavat EU-säädökset eivät voi edellyttää jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista. |
Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa EU:lle annetaan lisäksi toimivalta määritellä ja toteuttaa unionin yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja laatia sen puitteissa asteittain myös yhteistä puolustuspolitiikkaa.
Huom. Useimmilla politiikan aloilla, joilla EU voi toimia, komissiolla on valtuudet tehdä säädösehdotuksia. On kuitenkin joitakin EU:n toiminnan aloja, joilla sillä ei ole tällaisia valtuuksia, esimerkiksi yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka.
EU:n toimivalta vaihtelee eri aloilla seuraavasti:
- EU:lla on tietyillä aloilla yksinomainen toimivalta (ks. SEUT-sopimuksen 3 artikla), eli näillä aloilla ainoastaan EU voi antaa säädöksiä
- EU:lla ja sen jäsenvaltioilla on jaettu toimivalta tietyillä aloilla (ks. SEUT-sopimuksen 4 artikla), joilla jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimia vain, jos EU on päättänyt olla tekemättä niin
- EU voi tietyillä aloilla toteuttaa toimia, joilla tuetaan, koordinoidaan tai täydennetään jäsenvaltioiden toimia (ks. SEUT-sopimuksen 6 artikla) – näillä aloilla EU ei voi antaa sellaisia oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, jotka edellyttävät jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistamista.
"Jaetulla toimivallalla" tarkoitetaan sitä, että tietyllä lainsäädännön alalla sekä EU että jäsenvaltiot voivat antaa oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä.
Jäsenvaltiot voivat kuitenkin antaa säädöksiä vain, jos EU ei ole käyttänyt toimivaltaansa tai on päättänyt lakata käyttämästä sitä.
EI – jos EU antaa näillä aloilla oikeudellisesti velvoittavia säädöksiä, niissä ei edellytetä kansallisen lainsäädännön yhdenmukaistamista.
Euroopan komission toimivaltuudet ehdottaa unionin säädöksiä
Unionin säädöksillä tarkoitetaan EU:n toimielinten antamia säädöksiä, joihin kuuluvat lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset ja muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.
Säädöksiä on viittä eri tyyppiä:
Oikeudellisesti velvoittavat säädökset
- asetus
- direktiivi
- päätös
Säädökset, jotka eivät ole sitovia
- suositus
- lausunto
Lisätietoa, ks. SEUT-sopimuksen 288 artikla.
EU:n lainsäädäntömenettelyssä komissio tekee ehdotuksen unionin säädökseksi. Ehdotuksesta tulee säädös vain, jos lainsäätäjä hyväksyy sen. Useimmissa tapauksissa lainsäätäjiä ovat sekä Euroopan parlamentti että EU:n neuvosto. Joissakin tapauksissa lainsäätäjänä on vain toinen niistä.
Kansalaisaloitteella komissiota pyydetään tekemään säädösehdotus. Jos komissio päättää tehdä säädösehdotuksen, tarvitaan vielä lainsäätäjän hyväksyntä, ennen kuin ehdotuksesta tulee säädös.
Lisätietoja EU:n päätöksentekomenettelystä on sivulla Päätöksenteon eteneminen EU:ssa.
EI – EU on toimivaltainen esimerkiksi yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta tällä alalla komissiolla ei ole toimivaltuuksia tehdä säädösehdotuksia.
- jos EU:n säädös hyväksytään joko tavallista tai erityistä lainsäätämisjärjestystä käyttäen eikä perussopimuksissa määrätä toisin
TAI
- jos perussopimuksissa erikseen todetaan, että säädösehdotuksen tekeminen on komission vastuulla.
Tavallinen lainsäätämisjärjestys on yleisin päätöksentekomenettely, jota käytetään useimmilla EU-politiikan aloilla.
Siitä käytetään joskus nimitystä "yhteispäätösmenettely", koska sitä käytettäessä Euroopan parlamentti ja EU:n neuvosto yhdessä hyväksyvät asetukset, direktiivit ja päätökset (ks. SEUT-sopimuksen 294 artikla). Tällöin kumpikaan toimielin (Euroopan parlamentti tai EU:n neuvosto) ei voi antaa säädöstä yksin.
Säädösehdotuksen tekeminen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle on komission vastuulla.
Tavallinen lainsäätämisjärjestys – lisätietoa
Erityistä lainsäätämisjärjestystä käytetään erikoistapauksissa, jotka mainitaan perussopimuksissa erikseen. Tällöin asetuksen, direktiivin tai päätöksen hyväksyy Euroopan parlamentti neuvoston osallistuessa menettelyyn tai neuvosto Euroopan parlamentin osallistuessa menettelyyn (ks. SEUT-sopimuksen 289 artiklan 2 kohta).
Erityinen lainsäätämisjärjestys on erilainen sen mukaan, mitä asiaa säädös koskee.
Säädösehdotuksen tekeminen Euroopan parlamentille ja EU:n neuvostolle on komission vastuulla, ellei perussopimuksissa määrätä toisin.
KYLLÄ – säädösehdotusten hyväksymismenettely määritellään perussopimuksissa tapauskohtaisesti.
Komission ehdotus hyväksytään muulla menettelyllä vain, jos perussopimuksissa niin määrätään.
Edellä oleva teksti on tarkoitettu avuksi kansalaisaloitteen tekemistä suunnitteleville. Se ei velvoita Euroopan komissiota oikeudellisesti. Teksti ei ole tyhjentävä, eikä sen voida katsoa tulkitsevan sopimusten tekstiä.
